”Mutta kokemuksen tuomalla varmuudella voin vakuuttaa, että
kautta miespolvien naisten kepeästi keinahtelevat hameet ovat herättäneet
vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta enemmän kuin housut, joista näkyy kaikki”,
kirjoitti Pirkko Arstila ET-lehden kolumnissaan. Olen ehdottomasti
samaa mieltä.
Täytyy ikäväkseni tunnustaa, että olen käyttänyt, paljon,
niin tiukkoja housujaa, että anatomia paljastuu. Kummut, kumpareet ja sola,
jota en kyllä edes voi kutsua salaiseksi.
Ruumiinrakenteeni on suomalais-ugrilainen. Lyhyet jalat,
jep, pullea takamus, todellakin, runsas povi, no suorastaan pursuileva! Jos
paino-ongelma tarkoittaa sitä, että Pirkolla olisi ongelma painoni kanssa, niin
varmasti olisi paino-ongelmakin.
Olen valitettavasti varmaan jo ylittänyt heilimöinti-ikäni,
voinen siis turvallisesti julistaa maailmalle, että en välitä – ottakaa tai
jättäkää! Voin tunnustaa, että ihailen muhkeita pakaroitani käsipeilin lisäksi
myös makuuhuoneen peilistä, vessan peilistä, eteisen peilistä, baarin peilistä,
sovituskopin peilistä, kavereiden peileistä ja näyteikkunoista.
Silorasvainen, raskas vartalomallini ei sen sijaan vaadi
yhtään mitään. Ei värejä, ei mustaa eikä edes uuman juhlistusta. Se on olemassa
tällaisena ja näin, eikä sen tehtävä ole miellyttää yhtään ketään, ei edes
kaupassa. En toivo kenenkään, en edes Pirkon, riisuvan ja pukevan minua
kassajonossa. Käytän myös välillä sopivan lyhyitä hameita, vaikka sääreni ovat
arvattavasti tukevat. Nilkat saattavat upota maihareihini, valitettavasti.
Tiedän, että ne ovat se ainut paikka, joka saisi näkyä. Luojan kiitos
niskahiukseni ovat siilipituiset: niskan herkän kuopan paljastaminen on
helppoa. Silmiltäni olen vampyyri tropiikin pehmeässä yössä. Tai sitten en.
Meikkaan, jos jaksan.
Kaipaisinko minäkin sähäkkyyttä? Iloa ja flirttiä? En ole
edes yrittänyt näyttää hoikemmalta kuin olenkaan.
Pirkko, ehdotuksesi ei ole KARMEA. Se ei ole syvältä
junttilan syövereistä eikä tässä ole kyse siitä, mihin kyseinen neito haluaisi
pyllyverkkarinsa vaihtaa. Sinä todellakin puhut akrabadakraa seinille, sillä
näin vuonna 2017 yhdenkään naisen ei enää tarvitse olla jatkuva silmänilo
miehille eikä Pirkolle. Helmojen hulmuamisen taian ja vihjailevan kahinana
sijaan me tiedämme tasa-arvosta, feminismistä ja seksipositiivisuudesta. Me
tiedämme, että ei ole ok olettaa toisen sukupuolta tai suuntautumista. Me
tiedämme, että ihan jokainen kumpu, kumpare ja salainen sola on paras ja ihana,
ja joka pyllyllä on faninsa. Mikä tärkeintä, meitä ei nappaa pohtia joka hetki
sitä, mikä herättää eniten vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta. Meillä on
tässä vähän muutakin.
Joten ei, ei me tulla muuttumisleikkiin. Kiitti kuitenkin!
Kuvat Laura Salonen
Kiitos <3
VastaaPoistaKiitos tästä. Arvaa muuten hävettääkö käyttää kellohameita tuon Arstilan kolumnin jälkeen... vaikka heilimöinti-ikä onkin jo kaukana historiassa.
VastaaPoista