Parasta just nyt: Radio Regina

Kesällä löysin alakerran lähetyskirpputorin ilmaiskorista Nancy Fridayn kirjan Men in Love vuodelta 1980. Kirjailija Nancy Friday on tutkinut seksuaalisuutta jo 1960-luvulta lähtien ja hänen ensimmäinen teoksensa käsitteli naisten salaisia seksifantasioita. Men in Love –teosta varten Friday pyysi puolestaan miehiä lähettämään seksifantasioitaan ja teoksessa on julkaistu parisataa erilaista fantasiatarinaa kategorioittain järjestettynä. Olen lukenut niistä lähes jokaisen.

Lukiessani ihastelin kerronnan rikkautta. Niissä oli rakkautta, himoa, alistamista, tarinoita, erilaisia hahmoja, eri sukupuolia ja yllättäviä käänteitä. Itsekseni mietin, mikä sääli ihmisten sisäisille fantasioille on nykyinen pornoteollisuus, joka jossain määrin opettaa meille mistä ja miten tulee fantasioida. Luulin, että orgaaniset, tylsyyden ja seksuaalisten virikkeiden puutteen synnyttämät huikeat fantasiatarinat olisivat lopullisesti mennyttä maailmaa.

Jumalalle kiitos olin väärässä.

Väsähtäneenä sunnuntai-iltapäivänä päätin ottaa päiväunet. En kuitenkaan saanut unta, joten pistin pyörimään Vaakakapinan tuottaman Radio Reginan, jonne on kerätty naisten toivomia pornokohtauksia. Tarkoitukseni oli etäisen kylmästi tutustua aiheeseen.

Päädyin kuuntelemaan kaikki osat yhtä soittoa.

Voi pojat! Ensinnäkin podcastit ovat ihan naurettavan hyvin tehtyjä. Olen ennenkin nauttinut Ylen tuottamista äänikirjoista, mutta pornomuodossa niiden laadukkuus korostui entisestään. Jokainen voihkaisu ja huohotus on uskottava, kertojaäänet miellyttäviä. Radioteatteri on kuulkaa yksi hienoimmista taiteenlajeista!

Toisekseen ne tarinat. Ne ovat lyhyitä, sopivia ja niistä kuulee sekä tuntee niiden olevan lähettäjilleen omakohtaisia. Tiedättekö, mikä oli Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin mitta omille töilleen? Erektion kovuus. Samoin näistä pätkistä voi aistia, miten pikkuhousut ovat olleet märkinä kirjoittaessa. Juuri se tekee Radio Reginasta niin toimivan.

Kuten jokaisessa jaksossa muistutetaan, seksifantasiat edistävät hyvinvointiasi. Eli kuulokkeet korville ja kuuntelemaan!

Vastaus Tohtori Jukka Kujalalle

Kasvatustieteen tohtori Jukka Kujala oli Helsingin Sanomassa 24.11.2017 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan huolissaan poikien ja tyttöjen tasoeroista Pisa-tuloksissa.

Siinä, missä aihe on varmasti tärkeä ja kestää useammankin asiantuntijan kannanoton, haluan korjata tohtori Kujalaa yhdessä asiassa.

Kujala kirjoittaa: "Poikien oppimisen maailmaa rakentavat akateemiset ihmiset, joilta puuttuvat seisaaltaan pissaamisen kokemukset sekä Valtteri Bottaksen tai Partik Laineen sankariuran seuraamisen tunteet oman isän kanssa."

Voi Jukka. Jukka, Jukka, Jukka.

Olen nainen. Olen vaginallinen nainen. Olen pissannut lukemattomia kertoja seisaaltani. Olen pissannut seisaaltani viimeksi tänään. Kun olin lapsi, meillä oli siskoni kanssa seisaaltaanpissimiskilpailuja.

Täytyy myöntää, että itse en ole kasvatustieteen tohtori enkä edes fuksi, joten en tiedä, miten virtsaamiskokemukset tarkalleen ottaen vaikuttavat lasten kykyyn oppia. Tässä asiassa kuitenkin näyttäisi siltä, että tohtori Kujala ei joko ole ajatellut tarpeeksi naisoletettujen pissaamista tai sitten miehiseen seisaaltapissaamiseen liittyy jotain suorastaan maagisen ihmeellistä.

Jään seuraamaan keskustelua.

Täällä on NAINEN, joka pitää seksistä!

Hei te kaikki ihanat miehet! Juuri te, jotka koette olevanne miehiä! Te ihanat, maskuliiniset paketit!

Tykkään teistä tosi paljon ja tiedän, että tekin tykkäätte musta. Se ei ole mikään ihme, koska olen tosi kiinnostava.

Tässä muutamia syitä, joiden takia kannattaa minusta kiinnostua:

– Olen aika älykäs ja valmistunut yliopistosta. Graduni käsitteli lintujen ja robottien muodostamien hybridien materiaalisuutta immateriaalisessa maailmassa. How fucking cool is that?

– Olen toimittaja ja tutkinut esimerkiksi aika perusteellisesti Fox-yhtiöiden mediavaltaa Suomessa.

– Olen koulutettu kirjoittaja ja viestinnän ammattilainen, joten halutessani vaikutan sanavalmiilta.

– Oon ihan hullun hauska, varsinkin vähän hiprakassa.

– Järjestin Suomen ensimmäisen vegaaniseen katuruokaan keskittyvän tapahtuman Vegånian yhdessäni ystäväni Suvin kanssa. Jep, ihan kahdestaan. Eikä ees saatu siitä rahaa. Järjestetään se ens vuonna uudestaan.

– Onnistun hyvin valokuvissa.

– Oon tehnyt leffoja.

– Teen ihan päheän hyvää ruokaa (kun haluan).

– Käyn joka vuosi Sodankylän elokuvajuhlilla.

– Teen taidetta ja taidefestareita ja työllistän taiteilijoita ja oikeestaan kaikki mun tututkin on taiteilijoita.

Tässä sen sijaan syitä, joiden takia en ole kiinnostava:

– Pidän seksistä, panemisesta, naimisesta, nussimisesta, suihinottamisesta, irtosuhteista, seksisuhteista, salasuhteista, parisuhteista, siitä kaikesta.

Jos koet sydämessäsi tämän kuullessasi hypintää ja halua tutustua minuun, koska olen niin jumalattoman kiinnostava, niin tarkista asenteesi. Tämän sanominen ääneen EI ole radikaalia eikä uutta, ei vaikka olen nainen. Tässä asiassa olen itse asiassa ihan naurettavan keskinkertainen. Kun vastaan kävelee naisoletettu, on paljon todennäköisempää, että hän pitää panemisesta kuin että ei pidä. Älä saatana jaksa enää yllättyä siitä.

Olen puhunut.

Kummut, kumpareet ja salaiset solat

”Mutta kokemuksen tuomalla varmuudella voin vakuuttaa, että kautta miespolvien naisten kepeästi keinahtelevat hameet ovat herättäneet vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta enemmän kuin housut, joista näkyy kaikki”, kirjoitti Pirkko Arstila ET-lehden kolumnissaan. Olen ehdottomasti samaa mieltä.

Täytyy ikäväkseni tunnustaa, että olen käyttänyt, paljon, niin tiukkoja housujaa, että anatomia paljastuu. Kummut, kumpareet ja sola, jota en kyllä edes voi kutsua salaiseksi.

Ruumiinrakenteeni on suomalais-ugrilainen. Lyhyet jalat, jep, pullea takamus, todellakin, runsas povi, no suorastaan pursuileva! Jos paino-ongelma tarkoittaa sitä, että Pirkolla olisi ongelma painoni kanssa, niin varmasti olisi paino-ongelmakin.

Olen valitettavasti varmaan jo ylittänyt heilimöinti-ikäni, voinen siis turvallisesti julistaa maailmalle, että en välitä – ottakaa tai jättäkää! Voin tunnustaa, että ihailen muhkeita pakaroitani käsipeilin lisäksi myös makuuhuoneen peilistä, vessan peilistä, eteisen peilistä, baarin peilistä, sovituskopin peilistä, kavereiden peileistä ja näyteikkunoista.

Silorasvainen, raskas vartalomallini ei sen sijaan vaadi yhtään mitään. Ei värejä, ei mustaa eikä edes uuman juhlistusta. Se on olemassa tällaisena ja näin, eikä sen tehtävä ole miellyttää yhtään ketään, ei edes kaupassa. En toivo kenenkään, en edes Pirkon, riisuvan ja pukevan minua kassajonossa. Käytän myös välillä sopivan lyhyitä hameita, vaikka sääreni ovat arvattavasti tukevat. Nilkat saattavat upota maihareihini, valitettavasti. Tiedän, että ne ovat se ainut paikka, joka saisi näkyä. Luojan kiitos niskahiukseni ovat siilipituiset: niskan herkän kuopan paljastaminen on helppoa. Silmiltäni olen vampyyri tropiikin pehmeässä yössä. Tai sitten en. Meikkaan, jos jaksan.

Kaipaisinko minäkin sähäkkyyttä? Iloa ja flirttiä? En ole edes yrittänyt näyttää hoikemmalta kuin olenkaan.

Pirkko, ehdotuksesi ei ole KARMEA. Se ei ole syvältä junttilan syövereistä eikä tässä ole kyse siitä, mihin kyseinen neito haluaisi pyllyverkkarinsa vaihtaa. Sinä todellakin puhut akrabadakraa seinille, sillä näin vuonna 2017 yhdenkään naisen ei enää tarvitse olla jatkuva silmänilo miehille eikä Pirkolle. Helmojen hulmuamisen taian ja vihjailevan kahinana sijaan me tiedämme tasa-arvosta, feminismistä ja seksipositiivisuudesta. Me tiedämme, että ei ole ok olettaa toisen sukupuolta tai suuntautumista. Me tiedämme, että ihan jokainen kumpu, kumpare ja salainen sola on paras ja ihana, ja joka pyllyllä on faninsa. Mikä tärkeintä, meitä ei nappaa pohtia joka hetki sitä, mikä herättää eniten vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta. Meillä on tässä vähän muutakin.

Joten ei, ei me tulla muuttumisleikkiin. Kiitti kuitenkin!

Kuvat Laura Salonen