Olen mennyt paranemisprosessissani vähän sekaisin. Olen
nimittäin alkanut harrastaa säännöllistä liikuntaa. Ja mitä ihmeellistä liikuntaa
se onkaan! Vesijumppaa!
Ensimmäisen kerran tutustuin tuohon eläkeliittolaisten
lajiin pari viikkoa sitten Ruissalon terveyskylpylässä. Siellä oli ohjelmanumero
nimeltä Allaslavis. Laji paljastui kevyeksi vesijumpaksi lavatanssihittien
tahtiin. Mikäs siinä. Koska paikalla oli minä ja kolme itseään kylpylässä
parantavaa mummo-oletettua, koin valtavia onnistuksen elämyksiä olemalla
voimakkain ja notkein.
Päätin kokeilla uudestaan Impivaaran uimahallissa, joka on
paitsi perinteikäs, myös pari vuotta sitten täysin remontoitu. Nykyään altaissa
riittää hyvin tilaa lapsiperheille, kuntouimareille, jumppaajille ja
uimaseuroille. Saunoja on kolme: lempeä, tavallinen ja höyry.
Vesijumppa on täydellinen laji. Siinä saa nauttia täysin
rinnoin veden hyödyistä ja jumpata samalla niin, ettei se edes tunnu jumpalta.
Vesi tarjoaa vastusta, mutta antaa myös tukea. Vesijumppa on raskasta olematta
ärsyttävää. Yleensä olen ollut vähintään puolet kaikkia muita osallistujia
nuorempi, ja täytyy todeta, että nykypäivän eläkeläiset ovat tikissä!
Vesijumppa on myös hyvin armollista. Vedessä ei voi kaatua
eikä kukaan ei huomaa, teetkö askeleet oikein vai väärin. Vedessä ei hikoile
eikä tunne inhottavaa tykytystä kaulallaan. On ihanaa, kun kaikki hyllyy eikä kukaan näe. Vedessä kukaan ei ole kömpelö tai
sitten vaihtoehtoisesti kaikki ovat.
Vedessä kelliessä ei oikeastaan edes huomaan tekevänsä
samalla vatsalihasliikkeitä. Jos tulee kuuma, voi kastaa pään veden alle.
Vesijumpassa huomaa oudosti samaan aikaan väsyvänsä ja virkistyvänsä.
Olen kuullut ystäviltäni, että uusi harrastukseni on todella
hipstericool eli siis seuraava suuri liikuntatrendi! Nyt äkkiä kokeilemaan,
koska pian ryhmät ovat täynnä!
Pidän myös muusta vesiliikunnasta. Olen ehkä solakka kuin
merileijona, mutta liikun vedessä aivan yhtä sulavasti kuin se. Altaan pohjaa
tuijottaessa on aikaa miettiä asioita.
Avantoa olen rakastanut jo monta talvea, mutta en ole varma
onko se varsinaisesti liikuntaa. Joka tapauksessa kuumasta saunasta jääveteen
pulahtaminen on puhdistava kokemus joka kerta.
Vesijuoksu ei ole suurimpia lemppareitani. Yksin en sitä
yleensä tee, mutta kaverin kanssa juoksu on oiva hetki juoruta.
Ei tarvitse edes puhua siitä, miten hyvältä tuntuu kaiken jumppailun, uimisen ja juoksun jälkeen jälkeen venytellä lämpimässä vedessä ja sitten samaan hintaan mennä
hierontasuihkun alle.
Kuva: Heidi Granberg
Uinnin jälkeen koittaa oma lempihetkeni – kahvi ja
karjalanpiirakka uimahallin kahviossa, koska onnistun aina missaamaan bussin ja
sitten pitää odotella puoli tuntia seuraavaa.
Tiedän, että monille uimahallit ovat vaikea paikka, koska
siellä pitää paljastaa itsensä uikkareissa, mutta silti suosittelen
uskaltautumaan. Sillä missään muualla kuin uimahallin suihkussa ei voi todella
ymmärtää, miten monenlaisia me olemme ja silti yksikään todellinen ihminen ei
näytä samalta kuin muotikuviin photoshopatut mallit.