Miehet, jotka rakastavat itseään – arviossa Tuukka Temosen Valmentaja

Huomenna ensi-iltansa saa Tuukka Temosen ohjaama elokuva Valmentaja, joka kertoo meille kaikille tutusta yritysvalmentaja Jari Sarasvuosta (Mikko Nousiainen).

Elokuva kertoo Sarasvuon tarinan kronologisesti ja hyvin yksitoikkoisesti. Hahmo näyttäytyy lähinnä epäonnistumisten ja dokaamisen kautta, eikä kumpikaan näistä onnistu täysin tekemään tutuksi Sarasvuon ristiriitaista persoonaa – mikä saattaa olla tarkoituskin. Elokuva on koherentti kokonaisuus, sitä on turha kiistää, mutta ei se erityisen hyvä elokuva ole silti.

Elokuvan ehdottomin, pisin ja vastenmielisin miinus on sen läpi kulkeva sovinismi. Naiset ovat elokuvassa niitä, jotka hurraavat, kun Sarasvuo pitää puheita. Niitä, jotka rakastuvat tähän epäkelpoon alkoholistiin ja silittävän hänen päätään. Niitä, joita Sarasvuo ja muut miehet katsovat. Mutta toimijoita he eivät ole.

Elokuvan alkupuolella on useita kohtauksia, joissa ilmeisesti yritetään luoda ajankuvaa ja rakentaa Sarasvuon hahmoa kuvaamalla alastomia tai vähäpukeisia naisia. Naiset ovat tissibaareissa, bileissä tai Sarasvuon sängyssä. Tuntuu kuin ohjaaja olisi halunnut käyttää hyväkseen jokaisen mahdollisen tilaisuuden näyttää nainen objektina. Lisäksi hän tekee sen kritiikittömästi eikä naisten esineellistäminen luo säröä Sarasvuon hahmoon.

Sarasvuon, jota kutsutaan elokuvassa myös ”keisariksi” ja ”sankariksi”, lempikirosana on pillu. Pillut lentelevät erityisesti silloin, kun Sarasvuo haukkuu muita miehiä. Toisaalta Sarasvuon vaimo esitetään ”jumalattarena”, joka Sarasvuon tehdessä uraa puuhailee kotona koirien kanssa ja, ehkä elokuvan irvokkaimmassa kohtauksessa, imuroi, kun bisnesmiljoonia tahkonnut yritysvalmentaja saapuu kotiin.

Elokuvan Sarasvuon suurin rakkaus ei olekaan ensimmäinen tai toinenkaan vaimo, vaan Jussi Parviainen (Tatu Sinisalo). Hänen takiaan Sarasvuo valmis uhraamaan miljoonia ja miesten välinen suhde on syvempi kuin Sarasvuon suhde kaikkiin elokuvan naisiin yhteensä.

Tarkoitus luoda ajankuvaa tai rakentaa hahmoa ei mitenkään voi peittää sitä, että yhdelläkään elokuvan naisella ei ole persoonaa tai tarkoitusta muuna kuin Sarasvuon sankaruuden pönkittäjänä. Kerrottakoon, että elokuvassa on useita mieshahmoja, jotka ovat Sarasvuon kanssa tasavertaisia liikekumppaneita ja ystäviä. Mieshahmot saavat nauttia persoonan tuomasta luksuksesta.

Elokuvan katsomisen jälkeen on aivan selvää, että Sarasvuo on ohjaaja Tuukka Temoselle suuri idoli ja juuri se tekee elokuvan sovinismista niin ongelmallista. Ymmärrän yrityksen luoda hahmoon vastenmielisyyttä, mutta se ei onnistu. Sarasvuolle on rakennettu sankarin jalusta ja siksi sankarillista on kaikki, mitä hän tekee.

Valmentaja on Temosen sanoin elokuva yhdestä miehestä ja trailerin mukaan vuoden miehekkäin elokuva. Olen molemmista täsmälleen samaa mieltä. Minulle se on myös elokuva naisten paikasta miesten maailmassa.