Tämä ei ole voimaannuttava eikä iloinen teksti
naistenpäivästä.
Naistenpäivän aamuna en uskalla mennä Jodeliin enkä
Facebookiin. Tiedän niiden olevan tänään niin täynnä naisvihaa, että voin
fyysisesti pahoin jo ajatuksestakin. Voin pahoin, kun mietin niitä
keskusteluja, joita tänään käydään ja niitä, joita pitäisi jaksaa itsekin käydä.
Tänään, päivänä jonka pitäisi juhlia naisten voimaa, haluan vajota syvään
kuoppaan maan alle pakoon kaikkea ulkopuolelta tulee vihaa, määrittelyä ja
painetta. Kaikista päivistä tänään uskon vähiten muutokseen.
Tiedän, millaista keskustelua tänään käydään. Naiset
pyrkivät alistamaan miehiä. Feminatsit ovat tuhonneet maailman. Eikö naisille
mikään riitä? Feministit ovat suohirviöitä, jotka ovat kiukkuisia, kun eivät
saa seksiä. Kaikkein pahinta on, että ihmiset oksentavat näitä naisvihamielisiä
kommenttejaan tajuamatta niiden olevan valtavan iso osa ongelmaa.
Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty jo vuodesta 1975 ja
joka vuosi se todistaa olevansa yhä ajankohtainen. Metoo-kampanja jaksaa
vieläkin kuohuttaa niin Suomessa kuin maailmallakin. Turun ylioppilasteatteri
joutui perumaan tälle viikolle suunnitellut Godota odottaessa -näytelmän
ensi-illan, sillä näytelmän kirjoittajan Samuel Beckettin perikunta ei
hyväksynyt, että näytelmässä on naisnäyttelijöitä. Ilta-Sanomat oli valinnut
päivän uutiskulmakseen haastatella esimerkiksi Mikael Jungneria ja Jaakko
Saariluomaa siitä, millaisia naiset todella ovat. Tällä viikolla selvisi, että
pääkaupunkiseudulla on palkkakartelli siitä, kuinka paljon
lastentarhanopettajille saa maksaa maksimissaan palkkaa (noin 2 300 euroa). Naisten kehot ovat edelleen julkista omaisuutta, samalla tavalla kuin kaupunkitaide. Jokaisella on oikeus kertoa mielipiteensä niistä, naisen velvollisuus on olla esteettinen. Meillä on edelleen ongelmia.
Keskustelu naisten oikeuksien ympärillä on uuvuttavaa. Päivästä
päivään pitäisi jaksaa toistella, että kyllä, se on naisvihaa, jos
seksuaalisesti aktiivista naista kutsuu huoraksi. Ei, ei ole oikein, että
naisvaltaisten alojen palkka on huonompi kuin miesvaltaisten. Kyllä, jokaisella
naisella on oikeus näyttää siltä, miltä haluaa, riippumatta siitä ”mitä isäskin
susta ajattelee” ja vielä vähemmän riippumatta siitä, haluaako joku tuntematon
kaiffari jossain harrastaa seksiä tämän naisen ulkonäön kanssa. Kyllä, tiedän,
että armeija on tasa-arvo-ongelma. Tänään erityisesti olen kyllästynyt
toistamaan, että hei meillä on myös miestenpäivä, 19.11. Sitä on vietetty
1990-luvulta asti.
Olen väsynyt, tai oikeammin aivan helvetin kypsä käymään näitä
keskusteluja. Olen lopen uupunut tappelemaan trolleja vastaan tai olemaan
jonkun aivojumpan toinen puoli. Asia, jota nämä usein miehensä itsensä kokevat
väittelijät eivät koskaan tajua, on se, että siinä missä se on heille hupia,
meille naisille on kyse siitä, miten ja millä oikeuksilla voimme elää. Meillä
ei ole aikaa eikä halua käydä tasa-arvosta ajatusleikkejä, koska meillä on hätä
saada tasa-arvoa. Se on myös se syy, miksi naiset tuntuvat ottavan asiat
henkilökohtaisesti. Se on meille jokaiselle henkilökohtainen asia. Se ei tee
argumenteista epätosia. Myöskään se, että muissa maissa on suurempia ongelmia ei
millään tavalla ole ristiriidassa sen kanssa, että eikö voisi samaan aikaan
miettiä myös ihan kotoisia ongelmia.
Monissa maissa naistenpäivänä ostetaan läheisille naisille
kunnianosoituksena kukkia. Niin voi tehdä, jos haluaa. Jos haluaa vaikuttaa
suuremmin, tänään on sopiva päivä lahjoittaa esimerkiksi Naisten linjan
toimintaan rahaa.
Kaikkein suurin ja tärkein lahja on kuitenkin kuunnella
naisia tänään. Ei yrittää huutaa tasa-arvosta puhuvaa hiljaiseksi eikä
briljeerata harjoitelluilla argumenteilla. Tärkeintä on kuunnella erityisesti
niitä naisia, joita ei koskaan kuulla, kun on tärkeämpää kysellä
julkkismiehiltä mielipiteitä. Tärkeintä on muistaa, että tämän päivän tarkoitus ei
ole tehdä jokaisesta naisesta prinsessaa vaan pyrkiä kohti aitoa tasa-arvoa.
Ps. Kuka on sinun naisidolisi? Kerro kommenteissa! Omani on tällä hetkellä Maria Veitola.
Niitä on kosolti, mutta tällä hetkellä ekana tulee mieleen Kiti Kokkonen.
VastaaPoistaSaimi Hoyer siitä lähtien kun luin kunnollisen haastattelun noin vuosi sitten.
VastaaPoistaTosi hyvä kirjoitus, johon tuntuu kiteytyvän kaikki oleellinen tähän aiheeseen liittyen! Mun naisidoli oman äidin lisäksi on yläasteelta lähtien ollut Madonna (artisti). Tykkään hänen musiikistaan ja ennen kaikkea vahvuudesta, joka inspiroi kulkemaan omaa polkua. Maria Veitola on myös loistava!
VastaaPoistaMinulla on tällä hetkellä kolme naisidolia, jotka ovat olleet mediassa isosti viime aikoina ja muutenkin vaikuttaneet asenteillaan merkittävästi. Ensimmäisenä jo mainitsemasi Maria Veitola, Vasemmistoliiton pj Li Andersson sekä ihana Alma! <3
VastaaPoista