V-Day eli oma vaginamonologini

Lauantaina 10.2.2018 vietettiin kansainvälistä V-Day:ta. Päivän tarkoitus on kiinnittää huomiota tyttöihin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. V-Day:na muun muassa kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen esittämällä kuuluisaa Eve Enslerin kirjoittamaa Vaginamonologeja-näytelmää ympäri maailman.

Myös Turussa Jo-Jo teatterissa esitettiin Vaginamonologit, jota olin tietenkin katsomassa. Vaginamonologit lähestyvät aihetta, eli siis pimppiä, monesta suunnasta. Monologeissa on heräävän seksuaalisuuden epävarmuutta, kasvua ja rakkautta mutta myös väkivaltaa, ahdistelua ja ympärileikkauksia. Näytelmä on kertomuksia siitä, kuinka tutustua itseen ja kuinka vaikeaa se välillä on. Teoksen viesti on kuitenkin vapautta: meidän jokaisen vaginallisen olennon pitäisi ottaa oma vaginamme, oma nautintomme haltuumme. Oma pimppi on oma asia.

Toisena teemana Vaginamonologeissa on herätellä katsojaa ajattelemaan, mitä juuri hänen vaginansa haluaa, millainen elin se on ja mikä on oma suhde sen toimintoihin. Mitä vaginani sanoisi, jos puhuisi? Mitä se toivoisi?

En usko, että vaginallani on valittamista suhteeni. Kutsun sitä useimmiten pimpiksi tai pilluksi, sillä nämä termit sisältävät myös vulvan (vagina tarkoittaa vain emätintä). Osaan jo nauraa, jos joku väittää, että klitoris on turha elin ja naisen orgasmi evoluution jäänne. On tärkeää huomata, että kun minä puhun vaginastani, sillä ei ole mitään tekemistä peniksen kanssa. Minun vaginani on olemassa itsenäisenä, ilman minkäänlaista suhdetta yhteenkään penikseen.

En häpeile sitä, että minulla pillu. Sitä on haukuttu, koskettu ilman lupaa, käsitelty väärin ja osaamattomasti, se on ollut arka ja kaivannut apua. Sitä on ronkittu yöllä päivystyksessä ja siihen on sattunut enemmän kuin minnekään muualle ikinä. Mutta se on osa minua, osa seksuaalisuuttani. Minä nautin siitä niin kuin haluan, pidän siitä miltä se näyttää, tuoksuu ja maistuu. Toisinaan haluan tuntea jotain vaginassani sisällä, toisinaan haluan kosketuksia sen ulkopuolelle. Aika usein ennen näitä asioita tarvitsen jotain muuta, sitä mitä kutsumme maailman epäseksikkäimmällä termillä esileikiksi. Ilman sitä vaginani ei ole auki, ei liukas eikä pehmeä. Se ei ole tyytyväinen.

Minulla on täysi oikeus omaan pilluuni, minä tiedän parhaiten, mitä se haluaa. Minulla on oikeus täyttää sen toiveita, tyydyttyä, tehdä itseni onnelliseksi tekemällä pilluni onnelliseksi.

Ei kuitenkaan tarvitse kuin seurata hetki keskustelua sosiaalisessa mediassa ja käy jo selväksi, että seksuaalisuuttaan ja pillunsa parasta ajatteleva ihminen on kuin jokin tarttuva tauti. Sellainen, joka halutaan sulkea yhteisön ulkopuolelle. Pillun käyttöön liittyy naurettavia sääntöjä ja rajoituksia, joita ei koskaan vaadittaisi penikseltä.

Esimerkiksi pillun pitää olla innie, sillä outiet ovat jotenkin väärin (voit googlata, minäkin googlasin, mutta NSFW). Pillu on pelottava katsoa, liian elimellinen. Jos pillua käyttää liikaa tai väärällä tavalla, ei ole enää vaimomatskua. Kuvia siitä ei saa lähettää kenellekään paitsi just sille tyypille, joka pyytää. Mutta jos lähettää, ei se sama tyyppi puhu enää ikinä, koska ilmeisesti suttuinen etukameraräpsy on ihan sama asia kuin seksi ja silloin vastapuoli on saanut kaiken haluamansa tyydytyksen. Pillua ei pidä antaa kenellekään, koska järvi kuluu soutamalla, mutta jos ei anna, on huora. Jos harrastaa irtosuhteita, vagina ei ole enää vagina, vaan mälliämpäri. Jos on harrastanut seksiä liian monen kanssa, on helppo ja tyhmä. Jos liian harvan kanssa, on kylmäkiskoinen ja hankala.

Yhä edelleen siis kontrolloimme koko vaginallista ihmisryhmää uskottelemalla, että ensinnäkin pimpin hallitseminen tarkoittaa sitä, että ei nauti estottomasti seksistä, ja toisekseen väittämällä, että ne, joille pimppi tuottaa iloa, eivät ole enää ihmisinä arvokkaita. Mihin tarvitaan Perussuomalaisia, kun kansamme yllättävän nuoret moraalinvartijat ovat perineet käsityksensä suoraan kirkkoisiltä!

Haluaisin nyt kaikille kuitenkin kertoa, että minun huomattavasti yhtäkään penistä puhtaampi vaginani ei edes täynnä spermaa ole ämpäri.

Pilluni on elin, vieläpä kaunis sellainen. Oma häviö, jos sitä ei kestä katsoa. Pilluja on erilaisia, vähän niin kuin on hiuksia, silmiä ja varsinkin peniksiä.

Lähetän kuvia, jos haluan ja jos toinen niitä haluaa. Toistaiseksi se ei ole yhtäkään suhdetta lopettanut.

Minun vaginani ei ole mikään lahja, jonka antaisin kellekään, vaan ihan vain kahdenvälisen sopimuksen yksi osa.

Olen usein sekä kylmäkiskoinen että vaikea, monissa asioissa tyhmä ja toisissa hyvin helppo. Nämä asiat eivät liity vaginaani tai seksielämääni.

Tavoitelistallani vaimoksi ryhtyminen on noin sijalla 78. Iloinen seksi on sijalla 2. Vaimomatskusta puhuvan pojanklopin miellyttäminen ei ole listallani ollenkaan.

Minä ja pimppini jatkamme siis näin, kohti kaikkia nautintoja ja iloja.

Iloisia vaginapäiviä kaikille!