Uusi feministinen seksiblogi Kurtturuusu aukeaa!

Hei ja tervetuloa lukemaan Kurtturuusu-blogia!

Minä olen Roosa Vastamäki. Jos olette yhtään seuranneet erityisesti Helsingin Sanomissa, mutta myös muualla mediassa, käytävää keskustelua, olette ehkä törmänneet mielipidepalstoilla, kommenteissa ja kannanotoissa esiintyvään nirsoon naiseen. Minä olen se nainen. Olen 28-vuotias, filosofian maisteri ja kaupunkilaissinkku, joka ei ole toistaiseksi osallistunut synnytystalkoisiin. Lisäksi määrittelen itseni feministiksi, haluan tehdä töitä kulttuurialalla ja ymmärrän nykytaidetta.

Eräs suurimmista syistä aloittaa tämä blogi on se, että näissä (esimerkiksi http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002923765.html ja http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005036299.html?share=99b40c6958b9fe76448dbc553b75b60d) keskusteluissa esiintyvää naisstereotyyppiä ei oikeasti ole olemassa. Vaikka itse ja aika moni ystävistänikin sovimmekin ulkoisesti täydellisesti tähän nirson naisen kehykseen, en tunnista meistä ketään siitä.

Suhteet, tarve niille ja keinot hakea niitä, ovat ihmisille hyvin henkilökohtaisia asioita. Toiset haluavat vakaan, kestävän parisuhteen, toiset mahdollisimman paljon erilaisia irtosuhteita ja toiset eivät kumpaakaan. Nykymaailmassa, ainakin omassa todellisuudessani, varsin yleisiä ovat myös määrittelemättömät suhteet (niistä varmasti kirjoitan lisää myös myöhemmin). Tarpeet muuttuvat elämäntilanteiden ja iän mukaan, kaikki kokemamme vaikuttaa siihen, kuinka avoimia olemme ja millaisille suhteille. Koulutustaso sen sijaan tuskin vaikuttaa kauheasti tähän tarpeeseen, ainakaan kun puhumme ihmisistä, jotka asuvat samalla alueelle, käyttävät sen palveluita ja käyvät samoissa baareissa. Siitä, onko ihminen akateemisesti koulutettu vai ei, ei siis voi päätellä, millaisia suhteita hän elämäänsä kaipaa tai tarvitsee. Aivan yhtä henkilökohtainen valinta on myös se, minkälaisen perheen haluaa ja koska.

Olen valinnut juuri nyt, tällä hetkellä, tässä tilanteessa olla yksin. Se ei tarkoita, että haluaisin aina olla. Se ei tarkoita, ettenkö rakastaisi juuri nyt, tälläkin sydämenlyönnillä, montaa ihmistä ja se ei tarkoita, ettenkö olisi ollut hulluuteen asti rakastanut. Etteikö sydämeni olisi joskus särkynyt ja ettenkö osaisi ajatella, että joku jossain voisi joskus olla minun mieheni. Se tarkoittaa vain sitä, että juuri nyt kukaan ei ole.

Toisin kuin kulttuurissamme yhä edelleen pidetään jonkinlaisena normina, minulle avioliitto ei ole sellainen tavoite, jonka takia olisin valmis uhraamaan urani tai tekeytymään tyhmemmäksi, mitä olen. Jos jollekulle on tapaamishetkellä ongelma, että olen kirjallisuuden maisteri, niin todennäköisesti meillä ei juurikaan ole yhteistä enkä näe, miksi asian salaaminen tekisi meistä hyvän parin.

Tiedän, että en ole ainut, joka kamppailee sukupuoleensa liittyvien rooliodotusten kanssa. Tiedän, että hirveän moni kamppailee ihan jo sen kanssa, että sukupuoli on jokin muu kuin syntymässä määritelty. Haluan omalta osaltani purkaa näitä odotuksia ja selvittää syitä niiden taustalla.

Tässä blogissa haluan kertoa elämästäni, arkisista haasteista, jotka liittyvät siihen, kun yhteiskunta haluaa minulta jotain sellaista, jota en sille voi antaa. Blogini kertoo myös rakkaudesta ja yksinäisyydestä, jotka tässä elämäntilanteessani kulkevat molemmat rinnallani. Kirjoitan myös ajankohtaisista ilmiöistä, erityisesti liittyen seksiin ja seksuaalisuuteen, koitan avata kehopositiivisuuteen liittyviä ajatuksia ja kaikkea, mitä muuten mieleeni näiden aiheiden tiimoilta tulee. Toivon järkevää dialogia lukijoiden kanssa ja faktoihin perustuvaa keskustelua.

Kuvat: Lauri Keinänen

<a> href="https://www.bloglovin.com/blog/19125939/?claim=f5wj2u9g55u">Follow my blog with Bloglovin</a>